KOULURUOKA

Kouluruuasta on ollut paljon keskustelua niin opiskelijoiden kuin vanhempienkin taholta. Suuri kysymys onkin, miksi etenkin meille lukiolaisille (tulevaisuuden toivoille) on heikommat ruokatarjoilut kuin ammattikoululaisille tai jopa vangeille.

   Kouluruoka määräytyy tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Ruuan tulisi olla ravinteikasta, vähäsuolaista ja täyttävää. Olemme miettineet, täyttääkö meidän lukiomme kouluruoka todella nämä kriteerit.

Haastattelimme monia  16-18-vuotiaita opiskelijoita koulustamme. Opiskelijoilla oli hyvin yhtenäinen näkökanta ruokamme laatuun ja sen täyttävyyteen.

Seuraavassa haastattelun tuloksia:

Suurin osa opiskelijoista totesivat ruuan pahanmakuiseksi, mutta silti syötäväksi. Ruuan laatua moitittiin selvästi erittäin ala-arvoiseksi. Lähes kaikki käyvät kritisoinnista huolimatta ruokalassamme syömässä, kuitenkin sillä seurauksella, että ruokaa tulee heitettyä biojätteeseen.

   Haastattelussa tuli julki, että lähes heti ruokailun jälkeen opiskelijat ovat jälleen nälkäisiä. Mahtaako  tämä siis kertoa ruuan täyttävyydestä?

  Kysyimme myös, kuinka moni haluaisi syödä kouluruokaa myös kotona. Vastaus oli erittäin selkeä ja n. 90% ei missään nimessä söisi vapaa-ajalla tätä ruokaa.

  Opiskelijoiden mielestä kouluruuan keskiarvo (asteikolla 4-10) on 6.

  Saimme vapaita kommentteja siitä, millaista kouluruuan pitäisi olla.

''Laadukkaampaa, enemmän mausteita, nahkarullat pois.''

''Eri näköistä.''

''Hyvää lähiruokaa.''

''Monipuolisempaa, liikaa kasviksia ja papuja, ei huomioida kaikkia.''

''Parempaa kuin sikaloissa.''

Ohessa vielä kuvia koulumme ruokatarjoiluista, haluaisitko sinä syödä tälläistä ruokaa?

 TÄSSÄ ERITTÄIN MIELENKIINTOISEN NÄKÖISIÄ KIKHERNEITÄ, JOILLA NYKYISIN KORVATAAN MUUT HYVÄT VAIHTOEHDOT.

 KASVISNUUDELEITA, JOTKA OVAT USEIN KYLMIÄ.

 EMME TIEDÄ MITÄ TÄMÄ ON.

JAUHELIHAKEITTOA???????????

 
UUNIPERUNOITA JA TONNIKALA- JA KASVISKASTIKKEILLA.


'
UUNIPERUNA :)


Meidän mielestämme kouluruoka lähes aina erittäin pahaa, ja epätäyttävää.

Naisten asemassa

C)

Sofi Oksasen romaani ''Puhdistus'' on kaikin puolin tunteisiin ja etenkin naisen sisimpään vetoava menestys romaani. Kirja kertoo 1900-luvun virosta ja sen aikaisista tapahtumista ja menetelmistä. Tekstin pääpaino sijoittuu vallankäyttöön niin Viron kansan välillä, kuin yksittäisten henkilöidenkin. Päähenkilöinä ovat vanha rouva Aliide Truu ja Zara joka on alistettu huoraamaan hyvin nuorella iällä. Tarina lähtee käyntiin Aliiden löytäessä Zaran pihaltaan tajuttomana.   

       Romaani antoi minulle paljon uutta ja jopa mielenkiintoista tietoa Viron historiasta. Käsitykseni Viron historista ennen kirjan lukemista oli käytännössä täysin nollassa. Nyt minulla on edes jonkin näköinen kuva siitä, mitä Viron lähihistoriassa on tapahtunut. Teksti antoi minulle myös paljon faktatietoa entisajan vallankäytöstä ja hyvin realistisia esimerkkejä siitä. Pelko ja alistuneisuus oli tuohon aikaan hyvin tavanomainen tunne ihmisille. 

      Tekstin sanoma osui syvälle tunteisiini jo heti tarinan alussa. Tunteeni vaihtelivat ahdistuneisuudesta onnellisuuden kautta vihaisiksi. Esimerkiksi kohdat joissa bordellin pyörittäjä Pasha alisti ja kohteli väkivaltaisesti ja tunteettomasti Zaraa  sai minun oloni erittäin vihaiseksi - miten joku saattaakin käyttäytyä niin toista ihmistä kohtaan? Surumielisyyttä ja ahdistuneisuutta minut sai tuntemaan tarinassa lähes kokoajan vallitseva pelko ja tarve salailla kaikkea. 

     Mielipiteeni naisten alistamisen suhteen on ollut aina hyvin kielteinen ja jyrkkä. Kirjan myötä mielipiteeni on vain vahvistunut entisestään. Vaikka naiset saattavat olla fyysisesti heikompia kuin miehet, ei heitä tulisi kohdella niin alentavasti, kuin tässä romaanissa kohdellaan. Vaikka päähenkilö Zara vaikuttaa päättäväiseltä persoonalta, on hänen kuitenkin hyvin hankala vaikuttaa omaan elämäänsä vain sen takia, että häntä itseään isommat miehet uhkailevat häntä joko nyrkeillä tai aseella. Kirja ei herättänyt minussa ollenkaan myötätuntoa. Pinnalle nousivat lähinnä vihan  ja suuttumuksen tunne bordellin pyörittäjiä Pashaa ja Lavrentia kohtaan.   

     Teoksella ei ole erityistä puolta jonka puolella se niinsanotusti kamppailisi. Romaanissa kerrotaan hyvin realistisesti tapahtumien kulusta ilman puolueellisia kommentteja. Itse naispuolisena lukijana kuitenkin kallistun enemmän siihen tulokseen, että teksti yrittää kertoa naisten huonosta asemasta, miesten hallitessa maailmaa. Jokaisella lukijalla on kuitenkin varmasti oma tulkintatapansa.

      Kirja vaikuttaa varmasti jokaiseen lukijaan. Joidenkin kohdalla vaikutus on syvempää kuin toisten kohdalla. Pääasiallisesti kuitenkin oletan, että tuntemukset, joita tarina saa aikaan on surullisia, vihaisia sekä ahdistuneita. Kirjan realistisuus antaa kuitenkin erittäin luotettavan ja aidon kuvan tarinasta. Ehkä juuri realistisuus ja ajankohdan läheisyys herättääkin ihmisten mielenkiinnon teosta kohtaan. 

    Teosta ja nykymaailmaa yhdistävät hyvin monet asiat. Todella useissa maissa on vieläkin runsaasti naisiin kohdistuvaa alistamista ja väkivaltaa. Prostituutio on yleistä ja yleistymässä parhaillaan. Vaikka nykyisen Suomen kanssa tarina ei varsinaisesti kohtaa, herättää se varmasti tunteita ja muistoja myös suomalaisten lukijoiden keskuudessa.